Siivoamisenergiaa

Taman paivityksen kirjoitin jo viikko sitten.... eli kotona ollaan taas.

---------------------------------------------

Pitkä lentomatka sujui mukavasti elokuvia katsellessa. Minun ruudulla pyöri ainakin Noah ja Devil wears Prada sekä useita telkkarisarjojen jaksoja, tytöt katsoivat Viisikkoa ja Dolhin Talea sekä jotain piirrettyjä, Nigel Savings Mr Banks ja leijonadokumenttia ja telkkaripätkiä. Saara halusi myös katsoa uudestaan ranskankielisen (vai olikohan se ruotsiksi?) ‘Sininen tiikeri’ elokuvan, jonka katsoi jo tulomatkalla. Kysyin etteikö haittaa kun ei ymmärrä mitään. Ei kuulemma kun on niin hyvä leffa.

Kun sitten aamuyöstä saimme kaikki laukut hihnalta kärryihin ( joita tarvittiin kahdet) ja Emma kantoi väsynyttä Saaraa reppuselässä niin onneksi vältyimme laukkujen uudestaan skriinaukselta ja pääsimme suoraan ulos kentältä ja tutun taksikuskin kyydissä sitten nukuimme koko 7 tunnin kotimatkan. Kun ajoimme Bandipur Tiger Reserven läpi Emma heräsi ja hihkaisi että ‘äiti me ollaan jo täällä!” – niinhän me oltiin. Tuttu metsätie on tuttu metsätie ja silloin ollaan jo melkein kotona.

Matkalaukkujen purkamisenergialla sain alkuun niiden lomalehtien lukemisen inspiroiman makuuhuoneen siivouksen ja tuloksesta laitan kuvia joskus myöhemmin. Muutama tyynyliina on tarjoitus vielä tuunata ja päiväpeiton reunoihin ommella pitsi (jonka jo ostin Ootyn torilta). On tilaa ja harmoniaa ja uusina väreinä harmaa ja tumman sininen kun lattiakin tuli uusittua juuri ennen Suomen lomaa. Vanhat, väärin asennetut ja sadevesivahingosta kärsineet feikki-parkettilevyt revittiin irti ja lattia kaakeloitiin harmaaksi.

Ponityttöjen huone todettiin ponityttöjen toimesta ihanaksi omaksi-yhteiseksi huoneeksi mitä ei tarvitse jakaa muuta kuin nykyisellä hevosverholla ja ehkä yhdellä uudella kirjahyllyllä (kun ponikirjoja on Emmalla nyt suoritetun tarkastuslaskennan mukaan jo 46…) kunhan ehdin sellaisen tilaamaan. Emman omahuoneen kaipuu on ollut välillä niin kova että olemme Nigelin kanssa joskus puhuneet että jospa sen tyttojen ison yhteisen huoneen remontoisi kokonaan uudelleen ja jakaisi kahdeksi. Tämä tarkoittaisi kiinteän kaapin purkamista ja reikiä seinään että saataisiin ikkunat sopimaan. Iso homma siis. Ja aika kallista. Ja tuloksena aika pienet huoneet. Emman kanssa ollaan erilaisia vaihtoehtoja käyty läpi ja nyt näyttää siltä että iso, yhteinen-jaettu puoliskoihin –huone on täydellinen ja seinille mahtuu vielä lisää ponijulisteita ja verhotankoon lisää ratsastuskilpailujen palkintoruusukkeita.

Näin kun sitä pääsee kirjoittamisen vauhtiin niin tuntuu että tulisihan tätä juttua vaikka miten mutta yritän noudattaa Heinin neuvoa ja kirjoittaa vähemmän ja useammin. Nigel ja tytöt ja viikonloppuyökyläkaveri Hannah odottavat jo että lähdemme joelle retkelle katsomaan mitä joelle kuuluu.