Luoteismonsuuni
on alkanut ja se tekee marraskuusta juuri niin harmaa, tuulisen ja märän kuin marraskuun
maine Suomessakin on. Viime vuonna monsuunia ei juuri ollut ja seuraava
kuivakausi oli todella paha. Meillä oli onneksi kauraa kasvatettuna
hevosillemme kun laitumilla ei kasvanut enää mitään. Tänä vuonna Nigel kylvi
taas kauraa joka nyt onneksi kasvaa sateiden ansiosta paremmin ja vähemmällä
työllä kuin viime vuonna jolloin jouduimme turvautumaan kasteluun. Marraskuun
monsuuni on juuri sopivaa aikaa ajatella jouluvalmisteluja ja aloittaa piparien
leipominen. Emman luokan tytöt ja Saara leipoivat jo yhden erän pipareita viime
viikolla ja lupasin tytöille että koulun loppuun asti teen ainakin yhden
piparkakkutaikinan viikossa ja tytöt voivat tulla koulun jälkeen leipomaan.
Tytöt ovat
molemmat kirjoittaneet joulupukille. Saara toivoi korkokenkiä. Kun olimme
kenkäkaupassa viime viikolla ostamassa Emmalle uusia koulukenkiä rikkimenneiden
tilalle, Saara mietti että varminta olisi vain haluta ne korkokengät nyt
samantien eikä odottaa joulupukkia. Emmallekin ostettiin uudet mustat
juhlakengät joita tarvittiin luokan aamunavausesitykseen (Emma oli
paneelikeskusteluemäntä ja opettaja oli antanut asuohjeistukseksi ”done
up/formal”) ja Saaralle siis samanlaiset mutta hopeanvalkoiset. Saara
nukkuisikin timanttikenkiensä kanssa jos voisi – kun ne on niin ihanat!