Meidan perhe - our family - January 2010 Photo by Tatu Blomqvist

Monday, May 30, 2011

Emma ekaluokkalainen

Mun pieni (? - 4.7 -kiloinen) esikoisvauvani aloitti koulu-uransa reilu vuosi sitten viisivuotiaana. Ensin kaksi kuukautta esikoululuokalla Blue Mountains -kansainvalisessa koulussa, joka oli hurjan pieni ja kylla tosi kiva mutta kun se oli niin pieni koulu ettei oppilaita ollut kuin 20 niin se tarkoitti myos sita ettei koulussa ollut toista Emman ikaista. Seuraavaksi nuorin oli jo viisi vuotta vanhempi.
Emma viihtyi siella kylla hyvin, tykkasi hurjasti isommista ystavistaan ja ystavat tykkasivat myos 'varapikkusiskostaan' - kaikki muut koulun oppilaat olivat sisaoppilaitoslaisia ja siis kaukana omasta perheestaan ja nuoremmista sisaruksistaan.

Huhtikuussa viime vuonna Emma paasi kuitenkin vaihtamaan koulua Hebron- kouluun, joka on vuonna 2009 valittu Intian kolmanneksi arvostetuimmaksi kansainvaliseksi kouluksi. On vaan aikamoinen onni etta satutaan asumaan juuri samassa kaupungissa kuin Hebron! Emmaa koulun vaihtaminen tietysti jannitti ja hanelle oli selvasti tarkeaa saada kirjoittaa kortit kaikille opettajille ja ystavilleen BlueMountains -koulussa etta "I don't want to go to Hebron but I have to." Han myos halusi tietaa voiko vaihtaa takaisin BM kouluun sitten kun on isompi. Lupasimme etta toki voit jos silloin viela tahdot vaihtaa.

Hebronin esikoululuokalta loytyi kuitenkin ihana yllatys - Emma Clements; australialais-intialainen tytto ja naista kahdesta Emmasta tuli akkia parhaat ystavat. Opettaja, australialainen Mrs. Wallace, on myos suuri ihailun kohde - ja Emmalla on myos sama lempivari kun opettajallaan; liila. BM-koulun kaverit unohtuivat nopeasti ja Emmaa alkoi jopa ujostuttaa kun naki vanhoja opettajiaan kaupassa.

Nyt on vuosi kulunut, esikoululuokkalaisista on tullut ekaluokkalaisia jotka kohta siirtyvat tokaluokalle. Kouluvuosi on ollut taynna ihania tapahtumia, ja en voi kuin todella ihailla opettajien & henkilokunnan energiaa ja lahjoja. On ollut koko koulun maastojuoksukilpailu, oppilaskunnan illanviettoja koko koululle (vanhemmat tervetulleita), draama-viikkoa, ala-asteen joulunaytelma-musikaali, joulujuhlaillallinen (sinne me ei paasty), joulukirkko, 'crazy hair day', kirjapaiva (jolloin pitaa pukeutua joksikin satukirjahahmoksi), kaksi eka-tokaluokan retkipaivaa Ootyssa, urheilupaiva (vanhemmat paasivat osallistumaan saappaan heittoon ja vesikulhoviestiin), uintigaala, paasiais-produktio, ala-asteen konsertti (Emma esitti Prinsessa Ruususta) ja viime viikolla oli eka-tokaluokan pitama aamunavaus koko ala-asteelle ja johon vanhemmat oli kutsuttu ihan kutsukorteilla.

Tanaan tuli eka-tokaluokalle kaksi uutta tyttoa; kaksoset Skotlannista ja Emma & Emma oli maaratty uusien tyttojen 'buddies' -kavereiksi auttamaan uuteen kouluun sopeutumisessa. Emma oli naista uusista kavereista tosi innoissaan ja pohti miten he eivat tietenkaan tieda edes etta milla kellon soitolla pitaa menna sisaan ja mika kello kuuluu ala-asteelle ja mika yla-asteelle/lukiolaisille. Onneksi on buddies.

Emma on oppinut lukemaan hyvin ja kirjoittamaankin aika sujuvasti. Englanti ensimmaisena kielena opitaan tietysti lukemaan ja kirjoittamaan eri tavalla kun miten meille aikoinaan opetettiin kun englanti tuli kolmannella luokalla vieraana kielena, ja kaikki osasi jo lukea suomea. Emmalla oli aluksi 'high frequency words' sanalistoja joista opetellaan lukemaan tuttuja sanoja ja nykyaan on 'spelling test' -sanalistoja joista opetellaan kirjoittamaan sanoja joissa on aina jokin sama aanne. Kotiin ei tule muuta laksya kuin yksi lyhyt satukirja/paiva luettavaksi ja 'spelling test'-sanalistoja saa harjoitella omassa tahdissa. Lukukirjoissa on eri tasoja ja Emma on niista hyvin tietoinen. Sita riemua kun han paasi E-tasolle muutama viikko sitten. Ja heti alkoi jannaaminen etta koska F-tasolle...

Brittilaisessa koulusysteemissa ihanaa on koulupukupakko. Aamut voisivat olla aikalailla hankalia jos ulkonaostaan ja tyylistaan aika tarkka ekaluokkalainen saisi joka aamu valita vaatteensa. Nyt ei vaihtoehtoja ole. Tummansiniset housut ja vaaleansininen T-paita. Tai tummansininen liivimekko ja vaaleansininen paita. Liikuntatunnille tummansiniset urheilushortsit ja tummansininen paita, koska Emma kuuluu blue-teamiin. Tama joukkuevari pysyy samana koko kouluian ja perityy myos perheessa eteenpain. Eli Saara tulee kuulumaan automaattisesti 'Blue-House'iin ja jos heilla on joskus lapsia Hebronissa niin hekin kuuluvat sinisiin. Toinen joukkue on 'Golden House' keltaisilla urheilupaidoilla.

Lukiossa, kahtena viimeisena vuotena (A-levels) ei tarvitse enaa pitaa koulupukua ja toissa viikolla nain vilauksen lukiolaisperinteista kun viimeinen luokka ennen A-levelsia jai lukulomalle ja vietti siis viimeista koulupukupakkopaivaa penkkarityyliin pukeutumalla. Taas kavi mielessa se hassu ajatus ja tunne etta 'hei, enko makin ole vahan niin kuin lukiolainen vielakin???"


Emma ja ystavansa Elijah koulun pihalla - toukokuu 2011








Ala-aste kokoontumassa koulun eteen aamunavausta varten



Pikkusisko hakemassa ekaluokkalaista koulusta. Parasta on seikkailut metsikossa matkalla koulun parkkipaikalle.


Ekaluokkalainen & aitinsa pikkuauto - keltaisessa tarrassa takalasissa lukee 'Veterinarians drive like animals' - mita se sitten tarkottaakaan...?








Tuesday, May 10, 2011

A weekend - viikonloppu

Early Saturday morning I went to Moyar-village to deworm sheep and take fecal samples.

Moyar dam

Moyar people & sheep


Back home for breakfast


Emma & Saara dancing



Watching "Barbie & the Magic of Pegasus"....princess dreams!



Play-cooking on the verandah



Puppy-care



Sonia & I ready for afternoon ride



The best view



Girls with an orphan deer



Saara - the hairdresser & I feeding the deer



Evening check; Polo & Sonia



Dinner with children


Sunday morning - the Mothers Day



Mother's darlings in the duck pond



Visiting Suresh's (our staff) daughter's first holy communion party


Suresh's family in front of their house


L O V E



and then in the Sunday evening we drove back to Ooty again to start the new week.











































Wednesday, May 4, 2011

Vappu





Vappu viikonlopun ohjelmaan kuului lauantaina taysi tyopaiva kirurgiakurssin kanssa ja sen jalkeen lampaiden kakkanaytteita. Nigel lahti tyttojen kanssa Mavanallaan lauantai-iltana ja mina siis jain etsimaan nematodin munia lampaankakasta. Vappuaamuna olin jo kahdeksalta pienessa labrassani (se on oikeastaan aika iso huone mutta varusteina lahinna mikroskooppi, digitaalivaaka, jotain nayteputkia ja multistixeja) sekoittamassa kakkaa sokeriveteen. Tarkeita laboratoriotutkimusvalineita ovat myos Saaran vaaleanpunainen 'lunch box' jossa sailon sokeria seka tyttojen tyhja muovailuvahapurkki jota kaytan mittakuppina. Teen MSc Livestock Health & Production (Royal Veterinary College of London) jatkotutkintoa etaopintoina ja taman vuoden ohjelmaan kuuluu pienimuotoinen tutkimus, jonka olen paattanyt tehda Moyarin kylan lampaiden pyoromatojen fenbendazoliresistenssista (tai resistenssin puutteesta). Pari viikkoa sitten meilla oli vieraana ITC:ssa (ITC eli International Training Center by Worldwide Veterinary Service, http://www.wvsitc.org/) kaksi tuotantoelainprofessoria Edinburghin elainlaakiksesta joista toinen sattui olemaan erityisesti lammasparasiittiasiantuntija. Oli onnekasta tavata tama Neil Sargison juuri nyt kun suunnittelin tata pikkututkimustani kaytannossa ilman mitaan ohjausta Lontoon puolesta. Olin ajatellut myos etta naytteita tarvittaisiin hurjan paljon enemman ja nain jo hieman painajaisia niiden tutkimisesta mutta selvisi etta 36 on ihan sopiva maara. Siina se Vappu sitten meni.






Ootyssa on nyt suurin turistisesonki paalla kun intialaisista kouluista on kesalomaa ja Ooty on suosittu matkakohde etela-Intialaisille. Emmalla ei ole lomaa koska kansainvaliset koulut noudattavat erilaista lukukausijarjestysta. Meille 'paikallisille' tama lomakausi on tosi piinallista. Liikennetta on kapeilla kaduilla ja teilla ihan hirveasti ja parkkipaikkoja ei ole missaan (meidan kotikatukin on ihan taynna turistibusseja). Monet jarjestavat menonsa niin etteivat viikonloppuisin poistu kotoa ollenkaan. Me paastaan onneksi yleensa Mavanallaan pakoon viikonloppuihmistulvaa. On vahan kuin Helsingissa vappuna paitsi etta homma jatkuu 1.5kuukautta, aina kesakuun alkuun asti.



Meidan kuudes kirurgiakurssi paattyi tanaan. 10 paivan kurssin vetaminen on aika intensiivista puuhaa ja olo on aika puhki nyt mutta se mielettoman hieno palaute mita osallistujat on antanut on kylla palkitsevaa. Intiassa paatyy niin paljon ei-toivottuja lemmikkikoirien pentuja kadulle ihan vain jo senkin takia ettei ole tarpeeksi elainlaakareita jotka osaisi steriloida koiria. Elainlaakiksissa ei opeteta kirurgiaa juuri ollenkaan paitsi niille jotka erikoistuu kirurgiaan (MVSc in surgery). Kuitenkin potentiaalisia peruspienelainkirugeja, kliinisessa tyossa olevia elainlaakareita on kuntien palveluksessa melkein joka kylassa. Koirien sterilaatio-tyota tekevat lahinna elainsuojelujarjestot mutta ne eivat millaan pysty kattamaan koko maata ja lisaksi nailla elainsuojelujarjestoilla on usein monia muitakin aktiviteetteja ja resursseja vaativia kampanjoita. Meidan missio on nyt opettaa mahdollisimman monelle nuorelle elainlaakarille peruspehmytosakirurgiaa.