uusi blogiosoite

Olen vaihtanut uuteen blogiosoitteeseen. Meidan kuulumiset nykyaan osoitteesta www.ottersofthehillviewfarm.weebly.com

Maalari maalasi taloa -

- en maalannutkaan taloa vaan yhden vanhan jakkaran ja maustehyllyn. Niista tuli kuitenkin sininen (jakkara) ja punainen (maustehylly). Kuva tulee myohemmin koska kamera jai toihin. Yllattava maalausvimma syntyi kun edessa oli ilta yksin kotona; Nigel Coimbatoressa tyomatkalla tarkastamassa sirkuksia ja tytot maalla suomi-vieraiden kanssa. Emma ja Saara paattivat jaada 'ranchille' sen sijaan etta olisivat tulleet Ootyyn viikoksi kun mina menin toihin, koska saimme Suomesta vieraaksi Caius Aminoffin oppilaan, joka tuli tyttarensa kanssa meille puuhaamaan hevosten kanssa ja opettamaan hevostaitoja lapsille. Ei siis pelkastaan meidan lapsille vaan myos meidan 'next generation animal handlers' - pikkupojille. Ratsastustunnit veivat siis voiton aidin mukaan tulemisesta... Tanaan mentiin kuulemma 'risuesteita'.
Meidan tyttojen ponihulluus on ollut tietysti tarkoitushakuisesti kannustettua - minusta on ihanaa harrastaa yhdessa lasten kanssa ja tykkaan etta lapsilla on tallainen oma juttu josta he ovat todella innostuneita. Ja jos jonain paivana ponit eivat enaa kiinnosta niin sitten taman kaiken energian ja innon voi kohdistaa johonkin uuteen asiaan.  Ja tama poniharrastus on johtanut myos muihin innostuksiin; Emma leipoi itse aamiaismuffinsseja 'Heartland' -TV-(hevos)sarjan isoisan reseptin mukaan. Lisaa on tulossa.

Sininen jakkara tulee maalle mulle yopoydaksi uudeksi tuunautuvaan makuuhuoneeseemme ja punainen maustehylly jaa tanne kaupunkikotiin.

Vierasmokin remontti on alkua pidemmalla. Katto on uusittu ja nostettu ja jatkettu uuden kuistin paalle. Uuden huoneen seinat ovat valmiit ja seinissa ikkunanpuitteet ja oven karmit. Ikkunalasit ja ovet viela odottavat asennustaan. Vanhan puolen ikkunat uusitaan talla viikolla ja sitten kai pitaisi olla sahkotoita ja sisamaalausta vaille valmista. Toivottavasti.

 Viime viikonloppuna tein toista kertaa itse mangojaateloa. Tuli tosi hyvaa ja sita oli ihan kasittamattoman helppo tehda. Tanaan kavin Modern Storessa ostamassa kermaa seuraavaa jatskisatsia varten.

Siivoamisenergiaa

Taman paivityksen kirjoitin jo viikko sitten.... eli kotona ollaan taas.

---------------------------------------------

Pitkä lentomatka sujui mukavasti elokuvia katsellessa. Minun ruudulla pyöri ainakin Noah ja Devil wears Prada sekä useita telkkarisarjojen jaksoja, tytöt katsoivat Viisikkoa ja Dolhin Talea sekä jotain piirrettyjä, Nigel Savings Mr Banks ja leijonadokumenttia ja telkkaripätkiä. Saara halusi myös katsoa uudestaan ranskankielisen (vai olikohan se ruotsiksi?) ‘Sininen tiikeri’ elokuvan, jonka katsoi jo tulomatkalla. Kysyin etteikö haittaa kun ei ymmärrä mitään. Ei kuulemma kun on niin hyvä leffa.

Kun sitten aamuyöstä saimme kaikki laukut hihnalta kärryihin ( joita tarvittiin kahdet) ja Emma kantoi väsynyttä Saaraa reppuselässä niin onneksi vältyimme laukkujen uudestaan skriinaukselta ja pääsimme suoraan ulos kentältä ja tutun taksikuskin kyydissä sitten nukuimme koko 7 tunnin kotimatkan. Kun ajoimme Bandipur Tiger Reserven läpi Emma heräsi ja hihkaisi että ‘äiti me ollaan jo täällä!” – niinhän me oltiin. Tuttu metsätie on tuttu metsätie ja silloin ollaan jo melkein kotona.

Matkalaukkujen purkamisenergialla sain alkuun niiden lomalehtien lukemisen inspiroiman makuuhuoneen siivouksen ja tuloksesta laitan kuvia joskus myöhemmin. Muutama tyynyliina on tarjoitus vielä tuunata ja päiväpeiton reunoihin ommella pitsi (jonka jo ostin Ootyn torilta). On tilaa ja harmoniaa ja uusina väreinä harmaa ja tumman sininen kun lattiakin tuli uusittua juuri ennen Suomen lomaa. Vanhat, väärin asennetut ja sadevesivahingosta kärsineet feikki-parkettilevyt revittiin irti ja lattia kaakeloitiin harmaaksi.

Ponityttöjen huone todettiin ponityttöjen toimesta ihanaksi omaksi-yhteiseksi huoneeksi mitä ei tarvitse jakaa muuta kuin nykyisellä hevosverholla ja ehkä yhdellä uudella kirjahyllyllä (kun ponikirjoja on Emmalla nyt suoritetun tarkastuslaskennan mukaan jo 46…) kunhan ehdin sellaisen tilaamaan. Emman omahuoneen kaipuu on ollut välillä niin kova että olemme Nigelin kanssa joskus puhuneet että jospa sen tyttojen ison yhteisen huoneen remontoisi kokonaan uudelleen ja jakaisi kahdeksi. Tämä tarkoittaisi kiinteän kaapin purkamista ja reikiä seinään että saataisiin ikkunat sopimaan. Iso homma siis. Ja aika kallista. Ja tuloksena aika pienet huoneet. Emman kanssa ollaan erilaisia vaihtoehtoja käyty läpi ja nyt näyttää siltä että iso, yhteinen-jaettu puoliskoihin –huone on täydellinen ja seinille mahtuu vielä lisää ponijulisteita ja verhotankoon lisää ratsastuskilpailujen palkintoruusukkeita.

Näin kun sitä pääsee kirjoittamisen vauhtiin niin tuntuu että tulisihan tätä juttua vaikka miten mutta yritän noudattaa Heinin neuvoa ja kirjoittaa vähemmän ja useammin. Nigel ja tytöt ja viikonloppuyökyläkaveri Hannah odottavat jo että lähdemme joelle retkelle katsomaan mitä joelle kuuluu.

New beginnings

Viimeisesta postauksesta on taas aikaa ja Heini jo sanoi etta kirjoittaisit useammin ja vaikka vahemman kerralla. No kokeillaan. Tanaan Elisa pisti meihin keltakuumerokotteet ja nyt kai voimme sanoa etta Afrikanmatkajarjestelymme ovat virallisesti alkaneet. Seuraavaksi sitten lentoliput Malawiin tammikuun alkuun. Asunnon etsimista Lilongwesta, Malawin paakaupungista. Ja tyot pitaa saada siihen malliin etta voimme olla 6kk poissa. Onneksi mina olen jo sopinut itselleni hyvan ja luotettavan sijaisen eli sen puolesta on jo kaikki jarjestyksessa. Nigelia onkin paljon vaikeampi korvata ja sen takia jarjestettavaa onkin viela aika lailla. Mutta siita ei pida stressata - Intiassa kuitenkin yleensa lopulta kaikki jarjestyy.

Nyt Suomilomalla olemme nauttineet sukulaisista ja ystavista ja mansikoista ja uimisesta ja saunomisesta ja lukemisesta ja saaristosta ja kesateatterista ja ponileirista ja muumeista ja seinakiipeilysta ja sisustus- ja puutarhalehtien parissa haaveilusta. On siirretty lampaita laitumelta toiselle ja ihmetelty mehilaisten ihmeellista elamaa. Mina kavin paivittamassa ymmartamystani pienelainklinikkatoiminnasta kolmen viikon tyopatkalla ja kollegoiden kanssa on ollut myos mielenkiintoista pohtia elainlaakarityon tulevaisuutta ja muutoksia Suomessa.

Ihanat veljentytot ovat olleet loman ehdoton vadelma-vaahtokarkkikuorrutus. Oli ihanaa etta paasimme mukaan nuoremman ristiaisiin. Kastepoyta omenapuun varjossa aurinkoisella pihalla ja kaikki serkukset yhdessa aitan portailla. Onnea ja siunausta kylpyammemitalla kauhoen.

Loma on kai ollut sopivan mittainen kun jo alkaa ajattelemaan innolla toihin paluuta ja erilaisia uusia ajatuksia ja ideoita mita on ehtinyt miettimaan. Tytot kaipaavat jo ponejaan ja koiriaan ja tanaan katsottu 'Hatchiko' -elokuva uskollisesta koirasta ei kylla vahentanyt ikavaa. Saara kyynelehti viela pitkaan sangyssaan ja muisteli kaikkia meidan menneita rakkaita koiraystavia.

Meidan anestesia-protokolla -artikkeli on lahetetty julkaistavaksi ja vaikka en siina olekaan ensimmaisia kirjoittajia niin on se vaan hyva juttu etta saadaan kenttakirurgiakaytannoille tammoista tunnustusta. Mission Rabies - sivuilla lisaa kuvia tamanhetkisesta isosta Goa-projektista.

New beginnings -otsikko liittyy tahan hetkeen aika monella tapaa - mutta erityisesti se viittaa Saaran toiveeseen saada 'new beginnings' - eli new bikinnings - elikka bikinit. Hello Kitty -sellaiset loytyivat H& M:sta ja ne ovat Saarasta ihanat.

Ensi viikolla olemme sitten taas kotona Intiassa ja selviaa etta kuinka pitkalle meidan vierasmokin remontti on edennyt. Dekojen ja muiden Mamulan sohvapoydan sisustuslehtien inspiroimana minulla on (taas!?!) kova into saada meilla kaikki tavarat paikalleen ja turhat tavarat/vaatteet pois. Ja se puutarha.... etta saisin yrttipenkista muutakin kuin rikkaruohoja.

Neljasluokka seikkailee

Ei ole ollut kovin säännöllistä tama blogin päivittäminen. Vaikka aikalailla istun läppäri sylissä jotain naputtelemassa melkein joka ilta. Kun osaisin kirjoittaa hienosti ja asetella tekstit ja kuvat niin kuin esim ’preparing the soil’ –blogissa. Tai kaunispienielämässä. Ihaantaloon en ole päässyt pitkään aikaan, täytyy muistaa pyytää uusimaan kutsu lukijaksi.

Viikonloppuna oltiin taas Mavanallassa niin kuin aina. Tytöillä oli yökyläkaveri koko viikonlopun ja ihanat tiikeri- ja lumileopardileikit. Kaikki kolme nukkuivat lumileopardipesissään Emman sängyssä. Niin oli kuulemma mukavinta. Ratsastettiin tietysti myös. Ja käytiin hevosilla kiskalla mangopillimehuilla. Ja ruoaksi laitoin quichea. Emma & Saara tykkää hurjasti.  Ja onhan se hyvää kun vielä höystää tuommoisella hienommalla nimellä kuin pelkkä  ’suolainen piirakka’. Aamiaiseksi nutellaleipävanukasta (inspired taste –ruokablogin mukaan) jonka menekki ei kuitenkaan ollut ihan niin suuri kuin odotin. Lauantai-illan elokuvaksi raati valitsi – yllätys, yllätys – jälleen kerran ’Heartland’ –jaksoja. En malta odottaa että joku joulupukki joskus tuo uuden tuotantokauden koska useat vuorosanat osataan jo ulkoa.Tytöillä on viikonloppuyökyläkavereita aika usein. Pari viikkoa sitten kun kolme kaverusta oli ratsastamassa ei vielä vihertänyt yhtään mutta nyt kun on satanut muutaman kerran niin maisema alkaa muuttua täydellisesti.

Sunnuntaina tytöt ratsastivat poneillaan Mavanallan Quiet Corneriin lastenkirkkoon. Hebron-koulun 5-ja 6-luokkalaiset olivat olleet siellä viikonloppua viettämässä ja yksi ohjaajista oli Saaran opettaja joten meidät oli kutsuttu myös. Tulimme siis kera kahden ponin ja viiden koiran. Myöhässä tietenkin mutta olihan tämä ’ponilla kirkkoon’ –retki kuitenkin ’awesome’ niin kuin tytöt määrittelivät. 

Nigel on Goalla järjestämässa Mission Rabies-projektia ja minä yritän pitää tässä päässä hommaa pystyssä – vaihtelevalla menestyksellä.  Mission Rabieksesta lisaa www.missionrabies.in . Tästä mun ottamasta kuvasta on tullut projektin tunnuskuva ja se oli myös englantilaisen Vet Record lehden kansikuvana maaliskuun numerossa ja niinikään myös viimeisimmässä eläinlääkärilehdessä raivotauti-aiheisen jutun kuvituksena. Muistan kun joskus lukiossa hetkellisesti ajattelin että rupeaisin valokuvaajaksi tai menisin lukemaan kehitysmaa-maantiedettä. Nämä ajatukset johtuivat lähinnä siitä että pitkän fysiikan lukeminen (eläinlääkiksen pääsyvaatimus) tuntui hetkittäin niin vaikealta ja tylsältä että olin melkein valmis luopumaan eläinlääkäriajatuksista. Näin jälkeenpäin kun katselee elämänpolkua taaksepäin on ihmeellistä ajatella miten mikäkin asia on loksahtanut paikoilleen ja kuinka nyt tässä kuvassa ehkä jotenkin yhdistyy kaikki ne lukioaikaiset haaveet; eläinlääkäriys, kehitysmaatyö ja valokuvaus. Mistään haaveesta ei tarvinnut luopua, kaikki on nivoutunut yhteen. 

Neljäsluokkalaisilla on ollut kahden viime jakson aikana maantiedon ja historian teemoihin littyen retkiä kaupungin historiallisesti merkittäviin rakennuksiin, Toda-alkuperäisheimokylään sekä pieneen kyläkouluun. Opettaja antoi kaikille lapsille cd:llä kaikki retkillä ja koulun teemapäivinä otetut kuvat. Tässä joitain niistä. Roal Dahl –päivänä Emma pukeutui Mrs Twitiksi ja viimeinen kuva on luokan järjestämästä paneelikeskustelu-teemaisesta aamunavauksesta missä Emma oli ’hostess’.

Tammikuu

Tammikuussa tapahtunutta. Heti vuoden vaihtumisen jälkeen juhlistimme minä ja Nigel 10 yhteistä vuotta illallisella, aamiaisella sekä lounaalla (ihanaa ruokaa!) Kurumba village – hotellissa. Kiitos Ilari ja Mona tästä lahjasta sekä järjestetystä lastenvahdinnasta (kiitos Mamu, Pappa & Heini).

Maisemaa Kurumba-villagen terassilta

 

Emman 9-vuotissyntymäpäivää vietettiin pienesti kotona kakkuaamiaisella (kakun teema on piirroselokuvasta Spirit, jos joku ei hevosta tunnistanut...) ja lahjojen avaamisella ennen kuin lähdin itse töihin. Nigel kävi päivällä tyttöjen kanssa Minigardenissa karuselleissa ja muissa härveleissä sekä ’hunt clubilla’ katsomassa metsästyskoirien pentuja (tämä oli siis Emman toive). Intiassahan ei saa enää metsästää mutta sehän ei estä metsästyskerhoa kasvattamasta Houndeja eikä järjestämästä metsästysteemaisia ratsastusretkiä pitkin kukkuloita. Varsinaiset kaverisynttärijuhlat järjestämme Emmalle kun koulu alkaa ja kaikki ystävät ovat palanneet lomilta. Luvattu on yökyläbileet nelosluokan tytöille meillä Mavanallassa maalla. Saara miettii jo kovasti omia juhliaan; vieraslistaa, ruokia ja leikkeja. 

Meillä alkoi siis työt ihan taas tutulla teholla. Vuoden ensimmäisellä kirurgian kurssilla oli pää-asiassa overseas-osallistujia Australiasta ja Englannista ja erityistä lisäväriä näihin viikkoihin toi se että Ootyn alueella oli tiikeri joka viikon sisällä tappoi kolme ihmistä. Nigel ja monet meidän pojista partioivat metsissä monena iltana meidän shelter-koirien kanssa metsähallituksen viranomaisten apuna yrittäen löytää havaintoja tiikeristä.  Yksi meidän koirista, Pete, tekikin parhaan löydön kun löysi tiikerinkakkaa. Metsiin oli asetettu kameroita, syöttejä sekä pyydyshäkkejä ja alunperin tarkoitus oli yrittää vain pyydystää tai tainnuttaa tiikeri. Lopulta, kahden viikon jälkeen, tiikeri näyttäytyi hyökätessään iltapäivän valossa lehmän kimppuun kyläläisten silmien edessä. Tiikeri ammuttiin. 

IPANin vainukoirat

Kun lapsilla on näin hurjan pitkä joululoma (koulu alkaa 30.1.) niin sitä taas täytyy tasapainoitella työn ja lasten välillä. Se ei ole helppoa mutta viime viikko yllätti meidät kaikki. Meillä on Mission Rabies rokotusprojekti meneillään Tirupur-nimisessä kaupungissa ja tarkoitus oli että tulen sinne tyttöjen kanssa 1-2 päiväksi katsomaan miten kaikki sujuu, auttamaan itsekin ja samalla tytöt pääsisivät näkemään sen kuuluisin Mission Rabies rekan. Näin tehtiin mutta sitten Tirupurissa selvisi että perjantaina on Trivandrumissa (yöjunamatkan päässä) seminaari ja kokous joka on aika tärkeä meille ja oikeasti sinne pitäisi mennä. Hetki sitä pohdittiin ja sitten päätettiin että mennään sinne kaikki ja mennään seminaarin jälkeen Kovalamin rannalle siihen ihan Trivandrumin kupeeseen (sama paikka missä oltiin lokakuussa syyslomalla). Tytöt jaksoivat hyvin seminaarin (ja Saara piirsi mahtavia piirustuksia samalla) kun tiesivät että illalla ollaan Lighthouse Beachilla ja syödään Swiss Cafessa illallista. Lauantai vietettiin vielä rannalla ja sitten yöjunalla takaisin kotiin. Pikarantaloma se vasta piristää! 

Viiru-pelia Mission Rabies-rekassa

Mission Rabies - The Truck

Venkadesh & Emma korjaavat koirien pyydystysverkkoja

 

Kovalam Beach - taydellinen rantapaiva

Kun avasimme Ooty-koti oven meitä odotti vielä yksi yllätys – kissanpentu, jonka Vanita-kotiapulainen oli meidän poissaollessamme meille hankkinut. Kollipennun nimeksi tuli Fuzball.

Nanaa odotellaan nyt meille seuraavaksi. Hän tulee ensi viikolla ja on muutaman viikon.