Ei ole ollut
kovin säännöllistä tama blogin päivittäminen. Vaikka aikalailla istun läppäri
sylissä jotain naputtelemassa melkein joka ilta. Kun osaisin kirjoittaa
hienosti ja asetella tekstit ja kuvat niin kuin esim ’preparing the soil’
–blogissa. Tai kaunispienielämässä. Ihaantaloon en ole päässyt
pitkään aikaan, täytyy muistaa pyytää uusimaan kutsu lukijaksi.
Viikonloppuna
oltiin taas Mavanallassa niin kuin aina. Tytöillä oli yökyläkaveri koko
viikonlopun ja ihanat tiikeri- ja lumileopardileikit. Kaikki kolme nukkuivat
lumileopardipesissään Emman sängyssä. Niin oli kuulemma mukavinta.
Ratsastettiin tietysti myös. Ja käytiin hevosilla kiskalla mangopillimehuilla. Ja
ruoaksi laitoin quichea. Emma & Saara tykkää hurjasti. Ja onhan se hyvää kun vielä höystää
tuommoisella hienommalla nimellä kuin pelkkä
’suolainen piirakka’. Aamiaiseksi nutellaleipävanukasta (inspired taste –ruokablogin
mukaan) jonka menekki ei kuitenkaan ollut ihan niin suuri kuin odotin.
Lauantai-illan elokuvaksi raati valitsi – yllätys, yllätys – jälleen kerran
’Heartland’ –jaksoja. En malta odottaa että joku joulupukki joskus tuo uuden
tuotantokauden koska useat vuorosanat osataan jo ulkoa.Tytöillä
on viikonloppuyökyläkavereita aika usein. Pari viikkoa sitten kun kolme kaverusta oli ratsastamassa ei vielä
vihertänyt yhtään mutta nyt kun on satanut muutaman kerran niin maisema alkaa
muuttua täydellisesti.
Sunnuntaina tytöt
ratsastivat poneillaan Mavanallan Quiet Corneriin lastenkirkkoon. Hebron-koulun
5-ja 6-luokkalaiset olivat olleet siellä viikonloppua viettämässä ja yksi
ohjaajista oli Saaran opettaja joten meidät oli kutsuttu myös. Tulimme siis
kera kahden ponin ja viiden koiran. Myöhässä tietenkin mutta olihan tämä ’ponilla
kirkkoon’ –retki kuitenkin ’awesome’ niin kuin tytöt määrittelivät.
Nigel on Goalla
järjestämässa Mission Rabies-projektia ja minä yritän pitää tässä päässä hommaa
pystyssä – vaihtelevalla menestyksellä.
Mission Rabieksesta lisaa www.missionrabies.in . Tästä mun ottamasta kuvasta on tullut
projektin tunnuskuva ja se oli myös englantilaisen Vet Record lehden
kansikuvana maaliskuun numerossa ja niinikään myös viimeisimmässä
eläinlääkärilehdessä raivotauti-aiheisen jutun kuvituksena. Muistan kun joskus
lukiossa hetkellisesti ajattelin että rupeaisin valokuvaajaksi tai menisin
lukemaan kehitysmaa-maantiedettä. Nämä ajatukset johtuivat lähinnä siitä että
pitkän fysiikan lukeminen (eläinlääkiksen pääsyvaatimus) tuntui hetkittäin niin
vaikealta ja tylsältä että olin melkein valmis luopumaan
eläinlääkäriajatuksista. Näin jälkeenpäin kun katselee elämänpolkua taaksepäin
on ihmeellistä ajatella miten mikäkin asia on loksahtanut paikoilleen ja kuinka
nyt tässä kuvassa ehkä jotenkin yhdistyy kaikki ne lukioaikaiset haaveet;
eläinlääkäriys, kehitysmaatyö ja valokuvaus. Mistään haaveesta ei tarvinnut
luopua, kaikki on nivoutunut yhteen.
Neljäsluokkalaisilla
on ollut kahden viime jakson aikana maantiedon ja historian teemoihin littyen
retkiä kaupungin historiallisesti merkittäviin rakennuksiin,
Toda-alkuperäisheimokylään sekä pieneen kyläkouluun. Opettaja antoi kaikille
lapsille cd:llä kaikki retkillä ja koulun teemapäivinä otetut kuvat. Tässä
joitain niistä. Roal Dahl –päivänä Emma pukeutui Mrs Twitiksi ja viimeinen kuva
on luokan järjestämästä paneelikeskustelu-teemaisesta aamunavauksesta missä
Emma oli ’hostess’.