Maanantai-ilta. Ootyssa. Luoteis-monsuuni - sataa ja sataa. Keittiossa on aikalailla tiskia koska Vanita oli tanaan kipea.
Viime viikko oli Emmalla koulusta lomaa ja niin minakin otin vahan vapaata ja vietimme ihanan viikon Mavanallassa kotona missa kaiken puuhaamisen keskellakin mieli lepaa. Nyt kun kodin remontti on melkein ohi, ollaan sitten laajennettu klinikkaa ja klinikan viereen rakennettu kunnollinen potilasosasto. Sonian talli on kalkittu ja villina rehottavaa takapihaa on alettu vahan kesyttaa. Ma yritin istuttaa ruusupensaita "pistokkaista" eli leikkausveitsen teralla, leikkauspoydalla ruusunoksasta pilkotuista palasista mutta jotenkin ne ei nayttaneet oikein elinvoimaisilta enaa. Kaytiin taimitarhalla ja uudella yrityksella ja innolla aloitettiin puutarhasuunnittelu . Istutettiin Emmalle jasmiinipensas, Saaralle joku "purple"kukka, jotain muita kukkia joiden nimet vaan Nigel tietaa ja sitten sellaista "tablerose" reunuskukkaa, jonka pitaisi alkaa levita mattomaisesti ja kukkia kauniisti. Niin siella taimitarhalla ainakin. Lisaksi ostettiin vajaa neliometri nurmikkoa noin niin kuin kokeeksi. Kokopihan nurmikointi on aika kallista, jos jaksaisi kitkea rikkaruohot niin voisi kokeilla sellaisen parin nelion nurmikkopalan hajottamista ja levittamista.
Lomaviikolla Emma oppi ajamaan ilman apupyoria, Saara oppi kiipeamaan puuhun ja Sonia hyppasi Maijun valmennuksessa ensimmaiset esteensa. Myos mina olen kokeillut hyppaamista pari kertaa mutta ei se puomin yli kompurointi ehka viela ihan hyppaamista ole - sen verran on erinakoista kun oikean esteratsastajan meno... "Hyva aiti!" kuului kylla Emman kannustus kentan laidalta tyttojen kiipeilypuusta. Maijun valmennuksessa on niinikaan nyt 2.5 vuotias Polo-poniruunamme (omakasvatti) jolla myos molemmat tytot on ratsastanut. Ensimmainen, joka taman taysin kouluttamattoman ponin selkaan laitettiin pari kuukautta sitten, oli Saara.
Loppuviikosta tehtiin p
ikkureissu Bangaloren suuntaan WonderLa -huvipuistoon. Ensin ajettiin Mysoreen missa kaytiin elaintarhassa (Saara olisi halunnut tiikerien aitauksen sisapuolelle - ei kuulemma haittaisi jos tiikeri puraisisi hanta...) ja syotiin Pizza Cornerissa (mulle "Double Cheese Pizza!" ilmoitti Emma ennen kuin havisi pallomereen).Mysoresta ajettiin viela pari tuntia, lapset nukkui jo autossa kun pysahdyttiin tienvarsihotelliin yoksi. Aamulla rapeaa dosaa aamiaiseksi ja sitten viela 40min ajo WonderLahan.Puisto oli kylla kaikkien kehujen arvoinen - tosi siisti, hyvin hoidettu, huolletut laitteet, ystavallinen palvelu, asiansa osaavat laitevalvojat, vesiliukumakia vaikka miten ja tavallisen huvipuiston puolellakin oli lapsille hurjasti laitteita ja mihinkaan ei ollut edes jonoa. Saastyttiin myos niilta tyttojen kammoksumilta tatilaumoilta jotka tulee liian lahella ja nipistaa poskesta ja kysyy nimea. Pukuhuoneessa yksi tati sita yritti -Emma teki parhaansa pelastaakseen Saaran pois nipistyskaden ulottuvilta ja mina - the leijonaemo - menin ja nipistin sita tatia molemmista poskista (ja nipistin viereistakin tatia) ja kysyin "And what is your name?" Taman jalkeen saimme olla rauhassa.
WonderLa paivana taytin 33 vuotta. Kolkyt ja risat. Enpa ole ikina ennen ollut huvipuistossa synttareitani viettamassa :-)
Elisa soitti synttarionnitteluja kun olimme Wonder Lassa ja oli sita mielta etta "te olette aina jossain kivassa paikassa". Mutta kylla taalla on tehty toitakin ja pitkia iltoja ja oita parin kuukauden ajan etta akkujen lataus vesipuistossa & kaksi hotelliyota olivat ihan paikallaan. Ja kun meilla ei kotona ole telkkaria niin hotellioissa on aina se eksoottisuus etta voi aamulla laittaa sangysta Animal Planetin paalle. Ja voi tilata huonepalvelusta teeta.
Meita oli reissussa vaan nelja, siis mina, Nigel ja tytot. Venkadeshin suhteen nayttaa talla hetkella silta etta meidan yritykset on kaikki epaonnistuneet. Poika ei kay koulua eika enaa asu edes Dashan luona vaan pyorii kylalla sellaisten muiden koulua kaymattomien poikien kanssa ja nukkuu missa milloinkin. Eli ihan niinkuin 2 vuotta sitten. Ollaan puhuttu etta kylla meidan perheeseen voisi kuulua viela kolmas lapsi, jos elamassa tulee vastaan joku kotia tarvitseva - mutta mielellaan nuorempi kuin Venkadesh meille tullessaan. Toisaalta, meille sopisi ehka myos aika hyvin jonkinmoinen 'tein
ipoikakoti" missa 15-18 vuotiaille pojille opetetaan elaintenhoitajatyota ja autetaan silla lailla oman elaman alkuun. Sellaistahan meilla tassa vahan koko ajan onkin.Koulussa alkoi heti tanaan, jakson ekana paivana, jouluesitykseen valmistautuminen. 2-4 luokat hoitavat tana vuonna puheroolit ja nyt ne
jotka haluavat puheroolin valmistautuvat koe-esitykseen. Emma alkoi heti innoissaan harjottelemaan.
Kuvat on miten sattuu koska en osaa/jaksa opetella niiden kaunista asettelua.
