Tammikuu

Tammikuussa tapahtunutta. Heti vuoden vaihtumisen jälkeen juhlistimme minä ja Nigel 10 yhteistä vuotta illallisella, aamiaisella sekä lounaalla (ihanaa ruokaa!) Kurumba village – hotellissa. Kiitos Ilari ja Mona tästä lahjasta sekä järjestetystä lastenvahdinnasta (kiitos Mamu, Pappa & Heini).

Maisemaa Kurumba-villagen terassilta

 

Emman 9-vuotissyntymäpäivää vietettiin pienesti kotona kakkuaamiaisella (kakun teema on piirroselokuvasta Spirit, jos joku ei hevosta tunnistanut...) ja lahjojen avaamisella ennen kuin lähdin itse töihin. Nigel kävi päivällä tyttöjen kanssa Minigardenissa karuselleissa ja muissa härveleissä sekä ’hunt clubilla’ katsomassa metsästyskoirien pentuja (tämä oli siis Emman toive). Intiassahan ei saa enää metsästää mutta sehän ei estä metsästyskerhoa kasvattamasta Houndeja eikä järjestämästä metsästysteemaisia ratsastusretkiä pitkin kukkuloita. Varsinaiset kaverisynttärijuhlat järjestämme Emmalle kun koulu alkaa ja kaikki ystävät ovat palanneet lomilta. Luvattu on yökyläbileet nelosluokan tytöille meillä Mavanallassa maalla. Saara miettii jo kovasti omia juhliaan; vieraslistaa, ruokia ja leikkeja. 

Meillä alkoi siis työt ihan taas tutulla teholla. Vuoden ensimmäisellä kirurgian kurssilla oli pää-asiassa overseas-osallistujia Australiasta ja Englannista ja erityistä lisäväriä näihin viikkoihin toi se että Ootyn alueella oli tiikeri joka viikon sisällä tappoi kolme ihmistä. Nigel ja monet meidän pojista partioivat metsissä monena iltana meidän shelter-koirien kanssa metsähallituksen viranomaisten apuna yrittäen löytää havaintoja tiikeristä.  Yksi meidän koirista, Pete, tekikin parhaan löydön kun löysi tiikerinkakkaa. Metsiin oli asetettu kameroita, syöttejä sekä pyydyshäkkejä ja alunperin tarkoitus oli yrittää vain pyydystää tai tainnuttaa tiikeri. Lopulta, kahden viikon jälkeen, tiikeri näyttäytyi hyökätessään iltapäivän valossa lehmän kimppuun kyläläisten silmien edessä. Tiikeri ammuttiin. 

IPANin vainukoirat

Kun lapsilla on näin hurjan pitkä joululoma (koulu alkaa 30.1.) niin sitä taas täytyy tasapainoitella työn ja lasten välillä. Se ei ole helppoa mutta viime viikko yllätti meidät kaikki. Meillä on Mission Rabies rokotusprojekti meneillään Tirupur-nimisessä kaupungissa ja tarkoitus oli että tulen sinne tyttöjen kanssa 1-2 päiväksi katsomaan miten kaikki sujuu, auttamaan itsekin ja samalla tytöt pääsisivät näkemään sen kuuluisin Mission Rabies rekan. Näin tehtiin mutta sitten Tirupurissa selvisi että perjantaina on Trivandrumissa (yöjunamatkan päässä) seminaari ja kokous joka on aika tärkeä meille ja oikeasti sinne pitäisi mennä. Hetki sitä pohdittiin ja sitten päätettiin että mennään sinne kaikki ja mennään seminaarin jälkeen Kovalamin rannalle siihen ihan Trivandrumin kupeeseen (sama paikka missä oltiin lokakuussa syyslomalla). Tytöt jaksoivat hyvin seminaarin (ja Saara piirsi mahtavia piirustuksia samalla) kun tiesivät että illalla ollaan Lighthouse Beachilla ja syödään Swiss Cafessa illallista. Lauantai vietettiin vielä rannalla ja sitten yöjunalla takaisin kotiin. Pikarantaloma se vasta piristää! 

Viiru-pelia Mission Rabies-rekassa

Mission Rabies - The Truck

Venkadesh & Emma korjaavat koirien pyydystysverkkoja

 

Kovalam Beach - taydellinen rantapaiva

Kun avasimme Ooty-koti oven meitä odotti vielä yksi yllätys – kissanpentu, jonka Vanita-kotiapulainen oli meidän poissaollessamme meille hankkinut. Kollipennun nimeksi tuli Fuzball.

Nanaa odotellaan nyt meille seuraavaksi. Hän tulee ensi viikolla ja on muutaman viikon.