Sonia in memoriam

Exactly three years ago I decided to finally buy myself an own horse after dreaming about it since a small girl. My dream came true as I traveled with Nigel to Maharasthra, to the horse fair in Sholapur in October 2009 and found a Marwari mare that I liked. Sonia traveled over 24 hours in our pick-up to reach her new home in the Nilgiris.

A foreigner women buying a horse in this world of only men, received quite a lot of attention and made us special guests with all the required ceremonies...

                                     

The first thing that Sonia had to learn in her new home was grazing. She seemed little lost in the pasture and would follow me back to the gate and just stand there. We had to walk her further away and sit down next to her so that she dared to start grazing. 

Emma liked to ride Sonia, too. Sometimes I would put both the girls on Sonia and take them down to my riding ring with their dolls and picnic food in their bags. Girls would play on the side of the riding ring while I rode and then they would ride back to the stables.

We always had many dogs as our company when we went to ride across the fields, in the foothills of the Nilgiris Bluemountains.


                                    

 

We came home on Friday evening at 10 o'clock and found Sonia in great pain. She had had diarrhea a day before and had not eaten that day. We battled for four hours with her, doing everything we could but Sonia did not respond to the treatment. At 3:10 am she died and was buried the next day just 10 meters away from where she lay down the last time. The full Hill View Farm felt the shock and the loss.

Kolmasluokkalainen ja esikoululainen

 

Ihana pitka loma on viimein takana myos lapsilla, jotka aloittivat tanaan koulun. Meidan pikkuinenkin siis tosiaan aloitti esikoulun – aika totisena Saara seisoi aamunavausjonossa muiden esikoulu-ekaluokkalaisten kanssa mutta kun puoli yhdelta olin koulun ovella odottamassa niin luokasta tuli iloisesti hymyileva tytto joka kuiskasi etta “oli kivaa” ja vilkutti opettajalleen, Miss Thwaitesille (Emman opettaja viime vuonna) seka kolmelle luokkakaverilleen. Yhdistetylla esikoulu-eka-tokaluokalla on 11 oppilasta, esikoululaisia nelja tyttoa. Tarkoitus on etta luokalla on yhteinen ohjelma muuten, paitsi “literacy” ja “numeracy” pidetaan esikoululaisille erikseen.  Ja eka-tokaluokkalaisten paivat jatkuvat 15:50 asti, mutta esikoululaiset paasevat kotiin jo puoli yhdelta.

Saaraa kummastutti ettei ekana paivana tehty mitaan ‘numerotoita’ – ainoastaan piirrettiin oman kaden kuva. Han toivoi kovasti itselleen laksyja kun Emma illalla luki omaa laksykirjaansa. Alkuintoa riittaa siis J

Emma meni kolmannelle luokalle, eli se tarkoitti siirtymista uuteen luokkahuoneeseen (yhdistetty kolmosnelonen – yhteensa 14 oppilasta) ja uutta opettajaa. Emman opettaja, Miss Vivian, oli jo koristellut luokan seinia tulevien projektien teemoilla; lahiviikkoina nayttaa olevan luvassa ainakin viikinkiaikaa. Emma oli innoissaan koulun alusta vaikka suurena varjona oli ja on yha edelleen se, etta hanen paras ystavansa (Emma C) on muuttanut Australiaan. On kylla suuri onni etta meilla on seinanaapurina viidesluokkalainen Amy, jonka kanssa meidan tytot leikkivat lomapaivina aamusta iltaan, ja jonka kanssa Emma kulkee kasi kadessa koulumatkat. Emman luokalle tuli myos uusi tytto, josta ainakin ensimmaisen paivan tunnelmien perusteella saattaa tulla uusi paras ystava, “vaikka kukaan ei ole mulle niin rakas ystava kuin Emma C”.

Olimme koko perhe eilen koululla Intian itsenaisyyspaivajuhlatilaisuudessa ja tanaan ensimmaisessa aamunavauksessa muiden vanhempien kanssa. Tuntui kovin kotoisalta nahda niin monia tuttuja kasvoja taas pitkan ajan jalkeen. Ja oli myos ihanaa etta ensimmainen kirurgiankurssi Suomesta paluun jalkeen oli ohi. Se ei ollut ihan helppo kurssi, koska jouduimme samalla mukaan henkisesti aika vakavasti sairaan tyton elamaan ja vietin yhden yon sairaalassa hanen kanssaan. Onneksi han toipui onnettomuudestaan ja paasi lopulta palaamaan kotiinsa mutta mina jaan kylla miettimaan miten hanen elamansa kulkee tasta eteenpain.

Juuri ennen taman kurssin alkua, huomasimme etta meidan klinikan luokkahuoneesta oli varastettu projektori. Olin tosi harmissani erityisesti siksi etta naytti silta etta sen on vienyt joku “talon sisalta” koska mitaan ei oltu rikottu eika varsinaisessa toimistossa kayty. Itkin tata epaonnea Nigelille puhelimessa kun samanaikaisesti yksi vanha tutu koiranomistaja oli tuomassa koiraansa tarkastukselle. Han kuuli tunteenpurkauksen ja alkoi soittelemaan ystavilleen ja soitti illalla minulle kertoakseen etta on loytanyt meille lahjoittajan uutta projektoria varten. Viikon paasta tama nainen (jonka koiria olemme myos hoitaneet) toi meille uuden projektorin. Ei niin pahaa ettei jotain hyvaakin – harvoin sita saa taman suuruista lahjoitusta nain helposti. Nyt tata uutta projektoria sailytetaan sitten ihan toisenlaisten lukkojen takan kuin sita edellista.

Nyt on monsuuniaika mutta kaksi viimeista kuukautta ovat olleet niin vahasateisia etta Ootyssa on pula kaupunginvesijohtovedesta ja meilla Mavanallassa kaikki laitumet ovat niin kuivia etta on pakko turvautua ostoheinakuormiin jotta saadaan meidan elaintarha ruokittua. Ostoheina on vaihtelevan laatuista tietenkin ja en tieda johtuiko siita vai jostain muusta mutta Sonia on nyt ripulilla ja kipuilee vahan. Se ei ole koko kolmen vuoden aikana kun se on mulla ollut, ollut ikina muuten kipea kuin kerran yhden pienen silmavamman takia. Kun hevoselainlaakinta taalla rajoittuu omiin taitoihin niin heti kun on omasta hevosesta kyse niin jannittaa aika lailla miten kay.

Suomessa sunnittelin kovasti alkavani kasvattamaan yrtteja, perunoita, tomaatteja yms. meidan talon katolla Ootyssa mutta taman kuivuuden takia en ole viela uskaltanut menna kysymaan lupaa talon omistajalta joka on vedenkayton suhteen aika tiukka tati. Saattaa pelata etta salajohdan heidan vesisailionsa veden mikrokasteluverkkona mun viljelyksille...

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olimme lounaalla ja uimassa Jungle Hutissa. Emma ui altaan paasta paahan ja takaisin kaksi kertaa. Ja Saara kellui uimarenkaalla sinne tanne polskutellen tosi monta kertaa. Molemmat tytot tykkaavat pyorailla meidan kotikadulla, kadun muiden lasten kanssa. Saara harjoittelee meidan parvekkeella myos rullaluistelua.

Viime sunnuntaina soimme lahiruokaa; oman kylan joesta pyydettya kalaa (aika ruotoista) ja oman kylan vuohta. Olemme ajatelleet lasten syomisten suhteen siirtya kasvis-kalasta myos oman kylan pienmarehtijoihin sillon talloin. Ja samalla toivon kuitenkin etteivat lapset soisi kanaa/broileria koulussa niin paljon koska taalla varsinkin intensiiviseen siipikarjatuotantoon kuuluu niin paljon seka laakejaamallisia – etta erilaisia sosioekonomisia ongelmia.

Meidan talo Mavanallassa on nyt viimein maalattu ulkoa myos (oikeata hetkea tahan projektiin odoteltiin noin vuosi). Koti on ‘kyyhkysenharmaa’ ja minusta hurjan kaunis. Takakuistille tulee viela metalliportti etta voidaan vahan rajoittaa koirien tulemista ja saada myos kuistin lattia maalattua ja sitten ehka voisi hankkia joitain istuintyynyjakin pelkaamatta etta ne pian revitaan palasiksi...

Nepaliin lahden 31.8. Sita ennen tuskin ehdin mitaan kirjoittaa. Luentoja pitaa viimeistella (ja osa on viela alkutekijoissaan) ja iltaisin tekee mieli myos leipoa. Tanaan tein korvapuusteja. 

Viela pari Suomi-kuvaa....

 

 

 

Lapsuuden kesamuistoja

Lapsuuteni parhaita ja voimakkaimpia kesamuistoja ovat isovanhempien kesapaikalla Rauhalassa serkkujen kanssa vietetyt kespaivat. Kaytiin hakemassa isoisan kanssa maitoa naapurin navetasta, poimittiin metsamansikoita, leikittiin 'salapaikoissa', luettiin Aku Ankkoja, syotiin aamiaiseksi isoaidin tekemaa viilia...

Viime viikolla Rymattylassa Emman, Saaran, Ronjan ja Hillan leikkeja ulkona seuratessa nousi mieleen ne lapsuudenkesatunnelmat. Nelja tyttoa vierekkain ison pirttipoydan aaressa aamiaisella kertomassa kuka minkakinlaista leipaa haluaa. (Ja yksi vauva aitinsa sylissa kertomassa ettei ehka halua kaikkea puuroa. Tai etta haluaisi ehka vahan lisaa.) Ajattelin kuinka korvaamaton tallaisella matkalla syntyvien muistojen merkitys on. Kuinka tallaiset hetket ehka jaavat tyttojen mieleen ja juurruttavat heihin vahan sellaista suomalaisuutta mita pelkastaan kielen osaaminen ei anna. Meidan ja Penttisten tytot ovat kylla keskenaan aivan loistavat parit. Emma ja Ronja olivat isoja tyttoja isojen tyttojen juttuineen ja Hilla & Saara leikkivat hienosti yhdessa pikkutyttojen leikkeja. Ja aideilla oli tietysti aitien jutut lasten mentya nukkumaan omaan huoneeseensa.

Saariston kesakeijut naku-uinnin jalkeen

Meritytot

Merenneitoja

Milja & Johanna

Saaristonlapset ja viidakkotytot Turussa keski-aikamarkkinoilla

Saara & Lauri

 

Samalla reissulla kavimme myos Keuruulla ja paasimme juhlimaan Lauri Laakson 3-vuotissyntymapaivia.  Ja sitten 27.6. syntyi maailmaan myos uusi pieni ihmeellinen ja ihmeellisen kaunis ihminen - Ilarin ja Monan Venla-vauva. Ja samalla minusta tuli ensimmaista kertaa ihan oikeasti tati. On ihanaa ajatella kuinka kovasti ja kuinka monet ihmiset tata uutta pienta ihmista jo rakastavat ja ovat odottaneet. Onnellinen ja kaunis Venla. Onnea Airikkalan perheelle! Kuvaa en tahan saa, koska en osaa ottaa sita ulos puhelimen kamerasta.

Juhannus - The midsummer

Juhannusaaton tunnelmia. In Finland we celebrate the "Juhannus" - the longest day of the year that marks the middle of the summer. A big bonfire ('juhannuskokko) by a lake is one of the most traditional ways to celebrate but generally the thing is to eat outside (the summer season in Finland is so short that all summer festivals and parties usually include eating outside, picnic style or BBQ or simply setting your meal on the garden table).
We did not go to any lakeside but my brother Ilari made 'Rosvopaisti' - ("Robber's roast) - this is lamb cooked in an earth oven and we had sauna. As much as the last Christmas' candlelight service under the bright starry sky on the lawns outside Hebron school, Emma dressed as an angel singing "Away in the manger" was exactly the most perfect Christmas feeling, this way of celebrating Juhannus felt almost as perfect as could be. What was clearly missing was Nigel who couldn't come to Finland and Mona, my brother's wife who had to be in hospital (they are expecting their first baby any day now).
Emma & Saara picked wild strawberries and Emma also collected 10 different flowers and climber over 8 fences and slept with those flowers under her pillow - this is an old Juhannus myth - idea is that after doing this you could see your future husband in your dreams. Well, it seems it did not work yet for Emma :-)

Wild strawberries put in to a straw - btw, is that where the word strawberry comes from; berries in a straw?

Juhannustanssit

Enjoying wild strawberries

Potatoes, strawberry-tomato salad, orange-tomato-apricot-couscus

More dancing in the evening sun (it is past 8pm)

Robber's roast is ready - after 5 hours of cooking, at 9pm

Not on the lakeside but by the wheat fields - food is good, company is good

Dessert

Karhuja ja muita elaimia

Parasta Korkeasaaressa?

 
Tapasimme viime viikolla ystavani Lauran lapsineen Korkeasaaressa. Parasta elainantia olivat Saaran mielesta karhut, minun ja Emman mielesta kengurut ja Samun (5v.) mielesta kaikki sademetsatalon sammakot ja kaarmeet. Naytti kuitenkin silta etta kaikista kivointa lapsiraadin mielesta olivat elaintarhan leikkipuistot. Taputettavia kotielaimia myos vahan kaivattiin.

Kollegani Urpu, joka on ollut meilla Intiassa vapaa-ehtoistyossa jo kolmena vuotena perakkain on ottanut alla-olevan kuvan karhuista jotka joulu-helmikuun aikana saannollisesti noin kello kuusi iltapaivalla tulivat aivan meidan aidan viereen. Kerran loppui Emman ja minun pyorarailyharjoituslenkki lyhyeen kun puiden takaa pilkisti norsun karsa. Kiipeilytelineita ja leikkilaivoja meidan pihalla ei ole.

Random photos - summer in Finland

Kivijarvi - Taavetti

 

Emma & Vekkis

Saara & Hemmo

Stranded!?!

Pancakes for dinner

Emma - the bird watcher took this photo - seagull in its nest

In the city of Helsinki, going to eat strawberries in the harbour market

Seurasaari beach

Friends forever

Pappa & girls building with legos