Ihana pitka loma on viimein takana
myos lapsilla, jotka aloittivat tanaan koulun. Meidan pikkuinenkin siis tosiaan
aloitti esikoulun – aika totisena Saara seisoi aamunavausjonossa muiden
esikoulu-ekaluokkalaisten kanssa mutta kun puoli yhdelta olin koulun ovella odottamassa
niin luokasta tuli iloisesti hymyileva tytto joka kuiskasi etta “oli kivaa” ja
vilkutti opettajalleen, Miss Thwaitesille (Emman opettaja viime vuonna) seka
kolmelle luokkakaverilleen. Yhdistetylla esikoulu-eka-tokaluokalla on 11
oppilasta, esikoululaisia nelja tyttoa. Tarkoitus on etta luokalla on yhteinen
ohjelma muuten, paitsi “literacy” ja “numeracy” pidetaan esikoululaisille
erikseen. Ja eka-tokaluokkalaisten
paivat jatkuvat 15:50 asti, mutta esikoululaiset paasevat kotiin jo puoli
yhdelta.
Saaraa kummastutti ettei ekana paivana tehty mitaan ‘numerotoita’ – ainoastaan piirrettiin oman kaden kuva. Han toivoi kovasti itselleen laksyja kun Emma illalla luki omaa laksykirjaansa. Alkuintoa riittaa siis J
Emma meni kolmannelle luokalle,
eli se tarkoitti siirtymista uuteen luokkahuoneeseen (yhdistetty kolmosnelonen –
yhteensa 14 oppilasta) ja uutta opettajaa. Emman opettaja, Miss Vivian, oli jo
koristellut luokan seinia tulevien projektien teemoilla; lahiviikkoina nayttaa
olevan luvassa ainakin viikinkiaikaa. Emma oli innoissaan koulun alusta vaikka
suurena varjona oli ja on yha edelleen se, etta hanen paras ystavansa (Emma C)
on muuttanut Australiaan. On kylla suuri onni etta meilla on seinanaapurina
viidesluokkalainen Amy, jonka kanssa meidan tytot leikkivat lomapaivina aamusta
iltaan, ja jonka kanssa Emma kulkee kasi kadessa koulumatkat. Emman luokalle
tuli myos uusi tytto, josta ainakin ensimmaisen paivan tunnelmien perusteella
saattaa tulla uusi paras ystava, “vaikka kukaan ei ole mulle niin rakas ystava
kuin Emma C”.
Olimme koko perhe eilen koululla Intian itsenaisyyspaivajuhlatilaisuudessa ja tanaan ensimmaisessa aamunavauksessa muiden vanhempien kanssa. Tuntui kovin kotoisalta nahda niin monia tuttuja kasvoja taas pitkan ajan jalkeen. Ja oli myos ihanaa etta ensimmainen kirurgiankurssi Suomesta paluun jalkeen oli ohi. Se ei ollut ihan helppo kurssi, koska jouduimme samalla mukaan henkisesti aika vakavasti sairaan tyton elamaan ja vietin yhden yon sairaalassa hanen kanssaan. Onneksi han toipui onnettomuudestaan ja paasi lopulta palaamaan kotiinsa mutta mina jaan kylla miettimaan miten hanen elamansa kulkee tasta eteenpain.
Juuri ennen taman kurssin alkua, huomasimme etta meidan klinikan luokkahuoneesta oli varastettu projektori. Olin tosi harmissani erityisesti siksi etta naytti silta etta sen on vienyt joku “talon sisalta” koska mitaan ei oltu rikottu eika varsinaisessa toimistossa kayty. Itkin tata epaonnea Nigelille puhelimessa kun samanaikaisesti yksi vanha tutu koiranomistaja oli tuomassa koiraansa tarkastukselle. Han kuuli tunteenpurkauksen ja alkoi soittelemaan ystavilleen ja soitti illalla minulle kertoakseen etta on loytanyt meille lahjoittajan uutta projektoria varten. Viikon paasta tama nainen (jonka koiria olemme myos hoitaneet) toi meille uuden projektorin. Ei niin pahaa ettei jotain hyvaakin – harvoin sita saa taman suuruista lahjoitusta nain helposti. Nyt tata uutta projektoria sailytetaan sitten ihan toisenlaisten lukkojen takan kuin sita edellista.
Nyt on monsuuniaika mutta kaksi viimeista kuukautta ovat olleet niin vahasateisia etta Ootyssa on pula kaupunginvesijohtovedesta ja meilla Mavanallassa kaikki laitumet ovat niin kuivia etta on pakko turvautua ostoheinakuormiin jotta saadaan meidan elaintarha ruokittua. Ostoheina on vaihtelevan laatuista tietenkin ja en tieda johtuiko siita vai jostain muusta mutta Sonia on nyt ripulilla ja kipuilee vahan. Se ei ole koko kolmen vuoden aikana kun se on mulla ollut, ollut ikina muuten kipea kuin kerran yhden pienen silmavamman takia. Kun hevoselainlaakinta taalla rajoittuu omiin taitoihin niin heti kun on omasta hevosesta kyse niin jannittaa aika lailla miten kay.
Suomessa sunnittelin kovasti alkavani kasvattamaan yrtteja, perunoita, tomaatteja yms. meidan talon katolla Ootyssa mutta taman kuivuuden takia en ole viela uskaltanut menna kysymaan lupaa talon omistajalta joka on vedenkayton suhteen aika tiukka tati. Saattaa pelata etta salajohdan heidan vesisailionsa veden mikrokasteluverkkona mun viljelyksille...
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina olimme lounaalla ja uimassa Jungle Hutissa. Emma ui altaan paasta paahan ja takaisin kaksi kertaa. Ja Saara kellui uimarenkaalla sinne tanne polskutellen tosi monta kertaa. Molemmat tytot tykkaavat pyorailla meidan kotikadulla, kadun muiden lasten kanssa. Saara harjoittelee meidan parvekkeella myos rullaluistelua.
Viime sunnuntaina soimme lahiruokaa; oman kylan joesta pyydettya kalaa (aika ruotoista) ja oman kylan vuohta. Olemme ajatelleet lasten syomisten suhteen siirtya kasvis-kalasta myos oman kylan pienmarehtijoihin sillon talloin. Ja samalla toivon kuitenkin etteivat lapset soisi kanaa/broileria koulussa niin paljon koska taalla varsinkin intensiiviseen siipikarjatuotantoon kuuluu niin paljon seka laakejaamallisia – etta erilaisia sosioekonomisia ongelmia.
Meidan talo Mavanallassa on nyt viimein maalattu ulkoa myos (oikeata hetkea tahan projektiin odoteltiin noin vuosi). Koti on ‘kyyhkysenharmaa’ ja minusta hurjan kaunis. Takakuistille tulee viela metalliportti etta voidaan vahan rajoittaa koirien tulemista ja saada myos kuistin lattia maalattua ja sitten ehka voisi hankkia joitain istuintyynyjakin pelkaamatta etta ne pian revitaan palasiksi...
Nepaliin lahden 31.8. Sita ennen
tuskin ehdin mitaan kirjoittaa. Luentoja pitaa viimeistella (ja osa on viela
alkutekijoissaan) ja iltaisin tekee mieli myos leipoa. Tanaan tein
korvapuusteja.
Viela pari Suomi-kuvaa....
No comments:
Post a Comment