Elisa ja Heini oli meilla reilut kaksi viikkoa kesakuussa kylassa. Se oli kivaa. Mulla on kivat siskot. Ja kiva veli mutta se ei ole viela paassyt tanne asti. Elamme toivossa...
En vielakaan tehnyt Toy-train -maisemajunareissua
mutta E & H tekivat. Kaytiin myos koko porukalla Cochinissa ihmettelemassa Logos Hope laivaa (jonne paasimmekin lopulta kun E & Nigel olivat ensin palanneet takaisin majapaikkaamme hakemaan passit, joita emme tajunneet tarvitsevamme vieraillessamme satamassa seisovassa laivassa. Terrorismi ja turvallisuussaannot.)Backwaters -jokiveneristeily on Keralan 'must'-juttuja - semmoisella kavimme ja soimme myos kalaa ravintolassa (tama oli erityisesti Saaralla mielessa lauantai-iltana - 'Mennaan ravintolaan syomaan kalaa' -tytto toisti noin 2 min valein...). Ja tietysti ranta ja hiekka ja aallot.
Mun tietokone hajosi sitten Cochinin reissun jalkeen ja samalla haipyi suurin osa kuvista. Tassa kuitenkin muutamia. Toivottavasti E & H voisi lahettaa mulle lisaa... Etta saan akkia kansiota tehdyksi. Tietokoneisiin ei voi luottaa (varsinkaan jos ei tallentanut niita kuvia mihinkaan muualle...)
Emman ekaluokka lo
ppui kesakuun 23. paiva - ylaetumaitohampaita oli silloin enaa yksi ja kun tulimme takaisin Aucklandista, etuhampaita ei ollut enaa yhtaan. Tuleva tokaluokkalainen on ylpea hampaattomasta hymystaan.Aucklandissa olimme siis Nigelin siskonpojan haissa - tytot olivat morsiusneitoja ja saivatkin ihanan prinsessakokemuksen. Mun 'melkein sukua julkkikselle' -kokemus oli se, etta selvisi etta valokuvaaja (joka otti myos musta & tytoista erikseen kuvan, ja jonka kyydilla ma ajoin juhlapaikan ja kirkon valia) on toissa "Hobitti'-elokuvaprojektissa ottamassa still-kuvia kohtauksista ja nayttelijoista muutenkin. Eli saman kameran linssin lapi on katsottu mua kuin Elijah Woodia & kumppaneita).
Nigel ei paassyt mukaan reissuun mika oli hurja harmi ja ma jo melkein ajattelin ettei menna sitten ollenkaan. Tajuttiin liian myohaan (siis vasta 6kk ennen matkaa) etta N:n passi vanhenee 4.10.2011 ja koska meidan paluupaivan piti olla 12.7. niin passipa ei kelvannutkaan viisumihakemukseen koska piti olla passi joka on 3 kk voimassa matkan paattymisen jalkeen. No ei se mitaan, passihan voidaan uusia tietenkin. Jostain syysta voimassaoleva passi ei ole riittava ID dokumentti uutta passia varten vaan tarvitaan lisaksi ajokortti, aanestyskortti ja viela joku kolmas paperi. Ja nama kaikki paperit N:lla toki ole, tosin ei valttamatta alkuperainen (ajokortti), tai sukunimi painettu virastossa vaarin (aanestyskortti) tai joku muu vika. Eli ensin oli uusittava nama muut paperit. Osavaltion vaalien vuoksi mikaan aanestyskortteihin liittyva asia ei liikkunut siina kyseisessa virastossa 2 kuukauteen. Tehdessaan poliisille ilmoitusta kadonneesta alkuperaisesta ajokortista N allekirjoitti paperin etu- ja sukunimellaan, jattaen keskimmaisen nimen pois. Asia ei edennyt koska nimi poliisi-ilmoituksessa oli eri kuin ko. ajokortissa (jossa siis kaksi etunimea & sukunimi). Ei kun uusi ilmoitus vetamaan. Lopulta oli myonnettava tappio byrokratialla ja mina & tytot mentiin kolmisin.
Haat olivat kaksipaivaiset; ensin hinduseremonia temppelissa ja sita seuraava intialainen illallinen koska morsian on Fiji-saaren intialaisia ja hindu, ja seuraavana paivana kirkko ja anglointialainen haajuhla Fiji-musiikilla hoystettyna. Vieraita naissa intialaisissa haissa oli about 200, kaikki 'intialaisia' mutta ainoastaan me & yksi seta oli oikeasti tullut Intiasta. Kaikki muut olivat Australiasta, Amerikasta, Uudesta Seelannista, Fijilta ja Abu Dhabista. Se kuinka intialaiset tavat ja kulttuuri sailyy siirtolaisyhteisoissa sukupolvesta toiseen oli ihmeellista todeta nain konkreettisesti. Morsian (Preeya) on 5. sukupolven Fijin intialaisia, hanen esivanhempansa ovat aikoinaan tulleet orjina Intiasta Fijille tyoskentelemaan Brittien sokeriruokoplantaaseilla. Han ei ollut ikina itse kaynyt Intiassa ennen tahan Shaneen (mieheensa) tutustumista Silti heidan perheessaan puhutaan tamilia ja hindia ja syodaan intialaista ruokaa kasin ja jarjestetaan intialaiset haat. Sama juttu niin monessa muussakin perheessa. Juttelin taksikuskin kanssa joka sanoi olevansa 'etela-Intialainen' - siis hanen esivanhempansa jotka olivat joutuneet niinikaan orjiksi Fijille, olivat kotoisin etela-Intiasta. Tama taksikuski oli syntynyt Uudessa Seelannissa monta sukupolvea myohemmin mutta pitaa itseaan etela-Intialaisena.
Mun opiskeluaikoina kokema "en ole mistaan maakunnasta kotoisin' -kompleksi nousi mieleen. Ja aloin kovasti miettia etta mita muuta suomalaista kuin kielen ja korvapuustit ma olen siirtanyt omille lapsilleni??? Ai niin, kaytiin me viime itsenaisyyspaivana hienossa ravintolassa syomassa ja ma lauloin (kotona en ravintolassa) Maamme laulun. Ja ma oon yrittanyt innostaa tyttoja tekemaan paasiaisvitsoja ja pukeutumaan noidiksi palmusunnuntaina (viime paasiaisena se ei oikein onnistunut kun virpomispaikkoja ei oman kodin lisaksi oikein ole - motivaatio pukeutua raasyihin ja opetella joku runo yhden suklaamunan takia (kun niita kuitenkin saa!) ei ollut kovin korkea...) Lasten vappujuhlat on nyt ehdottomasti suunnitelmissa ensi vuodeksi. Juhannukset on aina jaanyt valiin. Mutta kun ei ole muita suomalaisia lahella niin tammoinen puuhastelu on jotenkin vaikeaa. Taalla on paljon amerikkalaisia jotka jarjestavat toki Kiitospaivan juhlansa ja Emma kysyikin viime vuonna etta miksei meilla ollut 'Thanksgiving' dinner.
Emman kouluun on tulossa sisaoppilaitospuolelle kaksi suomalaista (13 & 16 vuotiaat) - ehkapa heidan kanssaan voidaan juoda simaa ja syoda munkkeja ?
Saaran jutut ovat loistavan mainioita; kovasti selittamista suomeksi ja tamiliksi ja nyt viime paivina (Aucklandin sukulaisilla oli varmasti osuutensa tassa) myos englanniksi. Tanaan laskettiin etta yksittaisten sanojen lisaksi Saara oli sanonut tanaan ainakin 'I not eating', 'I am want chocolate', I love homes', Here is elephant.
"Soska mina en halua syoda, soska mina haluan leikkia!" "Soska Emma on iso koulutytto ja Emma ei itke laakarissa mutta soska mina olen pieni tytto soska mina sitten itken." - tyyppista selitysta, ja koska-sanaa kaytetaan muodossa 'soska' ihan koko ajan.
Nyt sitten on mulla taas alkanut tyot ja olen miettinyt sita etta kaikkien pienten lasten aitien pitaisia olla ala-asteen opettajia. Omalle alalle voisi sitten siirtya takaisin kun lapset on yla-asteella. Miten suoritetaan yhtalo 'vanhemmat toissa ja lapset kesalomalla?' Onneksi Nigel pystyy olemaan aika paljon kotona silloin kun meilla on kurssi meneillaan mutta toisaalta hanta tarvitaan myos paljon ITC:ssa jarjestelemassa kaikenmoisia yllapito & henkilokunta -asioita. Han on niin loistava tiimijohtaja. Kylla mina koira leikkaan ja pidan luentoja mutta kaikki henkilostopolitiikka aiheuttaa mulla unettomia oita.
Onneksi Emman paras kaveri (Emma) tulee takaisin Australiasta talla viikolla. Voidaan jarjestaa kylailyja - Emmojen toiveissa on 'double sleep over' -eli kaksi yota perakkain. Tahan Emmojen aidit ovat sita mielta etta ehka vasta sitten kun aidit ovat tayttaneet 40...
Saaran kouluhakemus on tyon alla ja toiveissa on etta Saara paasisi samaan kouluun Emman kanssa, esikoululuokalle elokuussa 2012. Aika rientaa. Saaralla on jo kovasti juttuja siita minkalaista hanen koulussaan on; siella on pinkkia ja kaunista ja siella piirretaan ja on laksyja ja reppu ja kouluvaatteet ja koulukengat ja kivaa.
