Lapsuuteni parhaita ja voimakkaimpia kesamuistoja ovat isovanhempien kesapaikalla Rauhalassa serkkujen kanssa vietetyt kespaivat. Kaytiin hakemassa isoisan kanssa maitoa naapurin navetasta, poimittiin metsamansikoita, leikittiin 'salapaikoissa', luettiin Aku Ankkoja, syotiin aamiaiseksi isoaidin tekemaa viilia...
Viime viikolla Rymattylassa Emman, Saaran, Ronjan ja Hillan leikkeja ulkona seuratessa nousi mieleen ne lapsuudenkesatunnelmat. Nelja tyttoa vierekkain ison pirttipoydan aaressa aamiaisella kertomassa kuka minkakinlaista leipaa haluaa. (Ja yksi vauva aitinsa sylissa kertomassa ettei ehka halua kaikkea puuroa. Tai etta haluaisi ehka vahan lisaa.) Ajattelin kuinka korvaamaton tallaisella matkalla syntyvien muistojen merkitys on. Kuinka tallaiset hetket ehka jaavat tyttojen mieleen ja juurruttavat heihin vahan sellaista suomalaisuutta mita pelkastaan kielen osaaminen ei anna. Meidan ja Penttisten tytot ovat kylla keskenaan aivan loistavat parit. Emma ja Ronja olivat isoja tyttoja isojen tyttojen juttuineen ja Hilla & Saara leikkivat hienosti yhdessa pikkutyttojen leikkeja. Ja aideilla oli tietysti aitien jutut lasten mentya nukkumaan omaan huoneeseensa.
Samalla reissulla kavimme myos Keuruulla ja paasimme juhlimaan Lauri Laakson 3-vuotissyntymapaivia. Ja sitten 27.6. syntyi maailmaan myos uusi pieni ihmeellinen ja ihmeellisen kaunis ihminen - Ilarin ja Monan Venla-vauva. Ja samalla minusta tuli ensimmaista kertaa ihan oikeasti tati. On ihanaa ajatella kuinka kovasti ja kuinka monet ihmiset tata uutta pienta ihmista jo rakastavat ja ovat odottaneet. Onnellinen ja kaunis Venla. Onnea Airikkalan perheelle! Kuvaa en tahan saa, koska en osaa ottaa sita ulos puhelimen kamerasta.
Viime viikolla Rymattylassa Emman, Saaran, Ronjan ja Hillan leikkeja ulkona seuratessa nousi mieleen ne lapsuudenkesatunnelmat. Nelja tyttoa vierekkain ison pirttipoydan aaressa aamiaisella kertomassa kuka minkakinlaista leipaa haluaa. (Ja yksi vauva aitinsa sylissa kertomassa ettei ehka halua kaikkea puuroa. Tai etta haluaisi ehka vahan lisaa.) Ajattelin kuinka korvaamaton tallaisella matkalla syntyvien muistojen merkitys on. Kuinka tallaiset hetket ehka jaavat tyttojen mieleen ja juurruttavat heihin vahan sellaista suomalaisuutta mita pelkastaan kielen osaaminen ei anna. Meidan ja Penttisten tytot ovat kylla keskenaan aivan loistavat parit. Emma ja Ronja olivat isoja tyttoja isojen tyttojen juttuineen ja Hilla & Saara leikkivat hienosti yhdessa pikkutyttojen leikkeja. Ja aideilla oli tietysti aitien jutut lasten mentya nukkumaan omaan huoneeseensa.
 |
| Saariston kesakeijut naku-uinnin jalkeen |
 |
| Meritytot |
 |
| Merenneitoja |
 |
| Milja & Johanna |
 |
| Saaristonlapset ja viidakkotytot Turussa keski-aikamarkkinoilla |
 |
| Saara & Lauri |
Samalla reissulla kavimme myos Keuruulla ja paasimme juhlimaan Lauri Laakson 3-vuotissyntymapaivia. Ja sitten 27.6. syntyi maailmaan myos uusi pieni ihmeellinen ja ihmeellisen kaunis ihminen - Ilarin ja Monan Venla-vauva. Ja samalla minusta tuli ensimmaista kertaa ihan oikeasti tati. On ihanaa ajatella kuinka kovasti ja kuinka monet ihmiset tata uutta pienta ihmista jo rakastavat ja ovat odottaneet. Onnellinen ja kaunis Venla. Onnea Airikkalan perheelle! Kuvaa en tahan saa, koska en osaa ottaa sita ulos puhelimen kamerasta.
No comments:
Post a Comment