Taman paivityksen kirjoitin jo viikko sitten.... eli kotona ollaan taas.
---------------------------------------------
Pitkä lentomatka sujui mukavasti elokuvia katsellessa. Minun
ruudulla pyöri ainakin Noah ja Devil wears Prada sekä useita telkkarisarjojen
jaksoja, tytöt katsoivat Viisikkoa ja Dolhin Talea sekä jotain piirrettyjä,
Nigel Savings Mr Banks ja leijonadokumenttia ja telkkaripätkiä. Saara halusi
myös katsoa uudestaan ranskankielisen (vai olikohan se ruotsiksi?) ‘Sininen
tiikeri’ elokuvan, jonka katsoi jo tulomatkalla. Kysyin etteikö haittaa kun ei
ymmärrä mitään. Ei kuulemma kun on niin hyvä leffa.
Kun sitten aamuyöstä saimme kaikki laukut hihnalta kärryihin
( joita tarvittiin kahdet) ja Emma kantoi väsynyttä Saaraa reppuselässä niin
onneksi vältyimme laukkujen uudestaan skriinaukselta ja pääsimme suoraan ulos
kentältä ja tutun taksikuskin kyydissä sitten nukuimme koko 7 tunnin kotimatkan.
Kun ajoimme Bandipur Tiger Reserven läpi Emma heräsi ja hihkaisi että ‘äiti me
ollaan jo täällä!” – niinhän me oltiin. Tuttu metsätie on tuttu metsätie ja
silloin ollaan jo melkein kotona.
Matkalaukkujen purkamisenergialla sain alkuun niiden
lomalehtien lukemisen inspiroiman makuuhuoneen siivouksen ja tuloksesta laitan
kuvia joskus myöhemmin. Muutama tyynyliina on tarjoitus vielä tuunata ja
päiväpeiton reunoihin ommella pitsi (jonka jo ostin Ootyn torilta). On tilaa ja
harmoniaa ja uusina väreinä harmaa ja tumman sininen kun lattiakin tuli
uusittua juuri ennen Suomen lomaa. Vanhat, väärin asennetut ja
sadevesivahingosta kärsineet feikki-parkettilevyt revittiin irti ja lattia kaakeloitiin
harmaaksi.
Ponityttöjen huone todettiin ponityttöjen toimesta ihanaksi
omaksi-yhteiseksi huoneeksi mitä ei tarvitse jakaa muuta kuin nykyisellä
hevosverholla ja ehkä yhdellä uudella kirjahyllyllä (kun ponikirjoja on Emmalla
nyt suoritetun tarkastuslaskennan mukaan jo 46…) kunhan ehdin sellaisen tilaamaan.
Emman omahuoneen kaipuu on ollut välillä niin kova että olemme Nigelin kanssa
joskus puhuneet että jospa sen tyttojen ison yhteisen huoneen remontoisi
kokonaan uudelleen ja jakaisi kahdeksi. Tämä tarkoittaisi kiinteän kaapin
purkamista ja reikiä seinään että saataisiin ikkunat sopimaan. Iso homma siis.
Ja aika kallista. Ja tuloksena aika pienet huoneet. Emman kanssa ollaan
erilaisia vaihtoehtoja käyty läpi ja nyt näyttää siltä että iso, yhteinen-jaettu
puoliskoihin –huone on täydellinen ja seinille mahtuu vielä lisää
ponijulisteita ja verhotankoon lisää ratsastuskilpailujen palkintoruusukkeita.
Näin kun sitä pääsee kirjoittamisen vauhtiin niin tuntuu
että tulisihan tätä juttua vaikka miten mutta yritän noudattaa Heinin neuvoa ja
kirjoittaa vähemmän ja useammin. Nigel ja tytöt ja viikonloppuyökyläkaveri
Hannah odottavat jo että lähdemme joelle retkelle katsomaan mitä joelle kuuluu.
No comments:
Post a Comment